Lukijat

keskiviikko 10. elokuuta 2016

12. Onnistunutta ja ei niin onnistunutta

Lähiaikoina on tapahtunut paljon. Olen käynyt kisoissa, löytänyt uuden kivan heppakaverin ja välillä onnistunut.

Pari viikkoa sitten starttasimme Vian kanssa seuraestekisoissa. Luokkana tällä kertaa ihan vain 60cm, arvosteluna tyyli. Radalla Vimpula toimi ihan hyvin, ja tehtiin nollarata. Pisteitä kertyi 27, joka ei ihan sijoille riittänyt.

Samalla viikolla kisojen kanssa menin itselleni suhteellisen tuntemattomalla hevosella Aatulla. Aatulla olin aikaisemmin mennyt vain pari kertaa pienempänä, ja yllätyksekseni hevonen olikin aivan toisenlainen kuin muistin. Hevosta ei tarvinnut potkia eteen ollenkaan, ja se uskoi ihan normaalista merkistä. Jotain olen siis hyötynyt Iralla ratsastelusta! Aatu on todella minun tyylinen hevonen, ja syksyllä mennäänkin sitten harkkaestekisoihin.


Ennen koulukisoja kerkesin menemään vielä Micolla ja Aatulla kummallakin kerran. Aatulla hyppäsin estetunnin, joka meni ihan hyvin. Kuulostaa varmasti tyhmältä että syöksyin koulukisoihin kahden tunnin perusteella, mutta tälläinenkin varmasti opettaa!

Kisa-aamuna letitin molemmat hevoset. Aatulle tein ihan perinteiset sykeröt, ja Micon kanssa päädyttiin verkkolettiin. Starttasin siis molemmilla C:n, ja ohjelma olikin lemppariohjelmani kaikista C:n ohjelmista.
Micon kanssa meni hyvin, ja itselläni oli hyvä mieli koko radan läpi. Moni tuli mulle sanomaan radan jälkeen että voittaisin koko luokan, mutta toisin kuitenkin kävi. Prosentit jäivät aika alhaisiksi, 59% ja itselleni tuli sellainen olo että nyt luulin itsestäni aivan liikoja kun ajattelin tästä suorituksesta ainakin 60% tulevan..




Aatun kanssa menikin sitten vähän niin ja näin. Raviosuus oli hyvä, pystyin hymyilemään ja rentoutumaan itsekin. Laukkaosuudessa kaikki sitten levähti, ja otettiin yksi kallis laukkarikko, sekä viimeisellä laukkalävistäjällä tuntui että heppa lähti vähän viemään. Kuitenkin laukkaympyrästä kahdeksikkokin saatiin.
Prosenteiksi lopulta muodostui 62.




Eilen hyppäsin Vialla. Kerrankin mulla oli luottavainen olo selässä, ja pystyin hallitsemaan rimakammoani kun sellainen kerran tuli - ja mikä parasta vielä nauramaan ja nauttimaan hyppäämisestä sen jälkeen. Aivan ihana olo oli tunnin jälkeen, ja rupesinkin miettimään miten voinkaan olla edes tässä. Kuulemma iso työ ollaan tehty ja suuri muutos on tapahtunut siitä kun mun opettaja mut ensikerran näki.




Iran kanssa ollaan puuhasteltu tallissa, ja suurena toiveena olisi päästä selkään joku päivä.

-Senni-