Lukijat

sunnuntai 17. heinäkuuta 2016

9. Kehityskuvia ja ratsastushistoriaa






Lyhyen ratsastushistoriani aikana olen saattanut kehittyä jonkin verran ainakin tallissa, jos en muuten! Toteutan nyt postauksen kehittymisestäni kuvien kera.


Kaikki alkoi siitä kun halusin aloittaa uuden harrastuksen, ratsastuksen. Halusin aloittaa juuri Korpparissa, koska olin kuullut paikasta hyvää ja paikka oli lähellä.
Alkuun ratsastus tuntui jännittävältä ja hyvinkin vaikealta, jalustinten pysyminen päkiällä ja kevennyksen rytmin löytäminen jopa mahdottomalta.


Toinen kerta omalla vakiotunnilla, ratsuna Tutti-poni.



Siitä sitten kaikki alkoi. Hurahdin lajiin kertaheitolla ja Tiistaista tuli viikon paras päivä. Ratsastuskypärästä tuli ylpeyden aihe ja ratsastuskenkiä olisi voinut pitää vaikka koulussakin.
Seuraavat kuvat ovat 2012 Marraskuulta, jolloin olin ratsastanut noin puoli vuotta.

Katseongelma jo pienestä pitäen?


Seuraavien ja edellisten kuvien välissä ehti kulua aikaa vain kaksi kuukautta, mutta istuntani on selkeästi parantunut. Kädetkin pysyvät melkein omilla paikoillaan ja kantapäät paremmin alhaalla.

Okei, ehkä me ollaan I:n kanssa menty vähän eteenpäin..

Ensimmäistä kertaa Iralla!


Ponikoulussa olin noin vuoden, kunnes siirryin ponijatkoryhmään. Sana "ponijatko" kuulosti hienolta ja olo tallilla oli kuin kokeneella kilparatsastajalla, koska oli tunnilla jossa ratsastettiin jo ihan kokonainen tunti. Ponijatkossa pääsin harjoittelemaan erilaisia tehtäviä, puolipidätteitä ja kokonaisia puomiratoja.
Ensimmäisiä ponijatkotunteja, ja missä katse!



Ponijatkotunneilla kävin vuoden ajan myös, ja sain siltä ajalta paljon varmuutta ratsastukseen.
Sitten alkoi se aika, kun haluttiin lähteä ratsastuksessa eteenpäin. Kisaaminen alkoi kiinnostaa, ja siitä puhuttiinkin ryhmäni keskuudessa paljon.
Kesällä 2014 uskaltauduin ilmoittautumaan ensimmäisiin ratsastuskilpailuihini Fiolalla, luokkana raviohjelma.
Luulin että se kulki peräänannossa...
ja katse, TAAS


Näiden kuvien välillä onkin jo ehtinyt vierähtää aikaa jo yli vuosi.
Kuva Ladyn kanssa on loppukesästä 2015, ja ensimmäiseltä uuden opettajamme pitämältä tunnilta. Ehkä sitä vuodessa on taas jotain tullut opittua, kun katsoo tuota kevyttä istuntaa ja oikein hyvää tuntumaa..





Sitten on kuvia viime syksyltä, kun menin Fiolalla. Näissä kuvissa ratsastukseni näyttää ihan hirveältä, ja toivon todella ettei nykyään näyttäisi näin kamalalta!



Viime talvi menikin sitten kokonaan rimakammon ja jännityksen kanssa eläessä, eikä ratsastuksesta oikein meinannut tulla mitään. Kevään tullen rimakammo onneksi onnistumisien kautta hellitti, ja pääsin taas harjoittelussa normaaliin rytmiin.


Tosi erilainen poni kuin mitä olen tottunut ratsastamaan, Eetu.

Jesjes, kantapäät alhaalla! Mutta missä katse ja kädet...







Loppuun vielä muutamia uudempia kuvia, ja ainakin omaan silmään oon jotain oppinut. Käsiä en vieläkään osaa kantaa ja katse tipahtaa liian usein niskaan, mutta enköhän mä vielä joskus opi.






torstai 14. heinäkuuta 2016

8. Kysymyspostaus

1. Parasta Irassa?
- Irassa parasta on sen ehdottomasti sen rauhallisuus.

2. Milloin näit Iran ensimmäisen kerran?
- Näin Iran ensikertaa varmaankin silloin kun aloitin ratsastuksen, eli vuonna 2012.

3. Miksi Ira on paras?
- Koska Ira on täydellinen ja hieno, juuri omalla tavallaan. Irassa on kaikinpuolin sopivasti haastetta ja työstettävää, sekä poni on rauhallinen ja sympaattinen.

4. Mikä on sinun korkein hyppäämäsi este?
- Vaivaiset 90 cm. Olen enemmän kouluratsastaja, vaikka tykkäänkin hypätä.

5. Mikä on sun pahin tippuminen Iralta tai joltain muulta hevoselta?
- Iralta olen tippunut vain kerran, kun se esteen edessä päättikin jatkaa matkaansa sivulle. Pahin tippumiseni kuitenkin taitaa olla se, kun pikku-Senni päätti nostaa Bellalla laukan ja avut olivat hiukkasen liian isot, ja poni otti siitä nokkiinsa ja lähti maneesin toiseen päähän kiitopukkilaukkaa.

6. Kuinka kauan olet ratsastanut?
- Kohta viisi vuotta.

7. Ootko sä Iran omistaja?
- Ei, en ole. Olen Iran hoitaja, ja käymme välillä kisoissa.

8. Monta vuotta oot tuntenu Iran?
- Olen periaatteessa tuntenut ponin koko lyhyen ratsastushistoriani, mutta neidin kanssa ollaan puuhasteltu yli vuoden ajan.

9. Kiinnostaako sua hevosala?
- Ehdottomasti! Etenkin ratsastuksenohjaajaksi oon aina halunnut!

10. Iran hassuin tapa?
- Iralla on monia hassuja tapoja, esimerkiksi lattiakaivon haistelu, kielen pitäminen ulkona ratsastaessa ja kaiken uuden tutkiminen.

11. Miks just Ira?
- Koska Ira nyt vaan sattuu olemaan niiin ihana.

12. Oletko ikinä mennyt maastoesteitä ja minkälaista se oli?
- En ole koskaan hypännyt maastoesteitä, mutta haluaisin kyllä!

13. Minkä ikänen oot?
- Täytän Lokakuussa 14, eli -02.

14. Missä Ira on paras? ( koulu, esteet.. )
- Ira ei ehkä ole paras missään lajissa, mutta se on paras työssään tuntiponina ratsastustunneilla!

15. Kuinka kauan oot hoitanu Iraa?
- Iran hoitamisen aloitin Tammikuussa, eli puoli vuotta.

16. Miten sun ja Iran tiet kohtas?
- Menin Iralla eräällä estetunnilla, ja tunnin jälkeen sanoin että voisin hypätä sillä uudestaankin. Olen kyllä tästä lauseesta todella iloinen, sillä ilman sitä ei oltaisi varmaankaan tässä!

17. Haluaisitko ponin/hevosen?
- Tietysti.

18. Unelmien poni/hevonen?
- Mulla on kumpikin, unelmien poni että hevonen. Unelmieni poni on Ira, vaikka se saattaa monesta kuulostaa hassulta. En tarvitse GP-tason ponia, se jääköön hevosen hoidettavaksi, heh. Unelmieni hevonen olisi noin 160cm korkea, kiltti, rauhallinen ja osaava hevonen, joka veisi minua eteenpäin.

19. Mitä erikoista on Irassa?
- Iralla on herasilmät. Okei ehkä tää kysymys oli vähän eritavalla tarkotettu. :D

20. Miks just Ira osu sun silmään?
- Me kohdattiin aikalailla sattumalta.

21. Mistä Ira tykkää eniten?
- Ruuasta, herkuista ja korvien rapsuttamisesta, juuri tuossa järjestyksessä!

22. Mitä teet jos Iran menetät?
- Ei ajatella sitä nyt.

23. Mikä on teidän hyppyenkka?
- 80cm

24. Mitä sä tykkäät eniten Iran kanssa tehdä?
- Kaikki puuhailu Iran kanssa on kivaa, mutta eniten tykkään ihan kahdenkeskisistä hetkistä ja maastoilusta.


25. Mitä Irassa on mitä muut ei ehkä huomaa?
- Ira on pohjimmiltaan erittäin kiltti ja sympaattinen. En tiedä kuinka moni osaa lukea sen ilmeitä, mutta itse tiedän tasan tarkkaan sen ilmeistä mitä seuraavaksi tapahtuu.

26. Mikä on sun ihanin muisto Iran kanssa?
- Niitä on monia! Mieleenpainuvimpia on ehkä ne, kun Ira ensikerran hörisi minulle ja kun Ira käveli minua karsinan ovelle vastaan.

27. Mitä kaikkia lempinimiä Iralla on?
- Irppa, Irmeli, Murmeli, Murbsi, I, Mirmeli, Lentskari ja Pampula.

28. Onko kukaan muu ollut sulle noin tärkee kuin Ira?
- Hmm, paha kysymys. Ehkä Patu aikoinaan oli lähes yhtä tärkeä, mutta ehkä mun on vain myönnettävä että Ira on ollut tärkein kaikista.

Kiitos kaikille kysymyksiä lähettäneille! Kysymyksiä tuli runsaasti ja suurin osa oli hyvin saman tyyppisiä, joten aivan kaikkiin en yksitellen ruvennut vastaamaan. Kysymykset 19-28 lähetti Janni, jonka seikkailuja Lena-ponin kanssa voit seurata instagramissa @teamlenski !!

lauantai 9. heinäkuuta 2016

7. Esteleiri 4.-7.7.-16

Moikka! Olin tällä viikolla Korpikylässä esteleirillä Torstaihin asti, ja ajattelin kirjoittaa siitä teille postauksen.

Maanantai-aamu oli hyvinkin sateinen ja harmaa, mutta se ei fiilistäni saanut laantumaan. Jännitin jostain syystä aika paljon, joten yöuneni jäivät hiukkasen lyhyiksi. Päästyämme perille tallille saimme kuulla että nukkuisin ylä-aitassa
Tuulin, Jannin, Saran, Auran, Auroran ja Klaudian kanssa, juuri niin kuin olimme toivoneetkin.
Ensimmäisen tunnin hevonen ei yllättänyt. Sain ratsukseni tutun ja turvallisen Iran, joten leirin pystyin aloittamaan hyvillä mielin. Aamun tunnin piti Miksu, ja tunnin aiheena oli puomit ja kavaletit. Aluksi verryttelimme hevosia kaikissa askellajeissa, ja Ira tuntui jopa hieman reippaalta. Tulimme puomeja aluksi vain suoralla, jonka jälkeen siirryimme päivän tehtävään, kolmikaariseen kiemurauraan. Ira toimi kavalettitehtävässä ihan hyvin, mutta olisi saanut olla paremmin pohkeen edessä.

Iltapäivän koulutunnin menin Vroniella, josta tykkään hyvinkin paljon. Aluksi verryteltiin hevosia kevyesti kaikissa askellajeissa, ja teimme hieman pidennyksiä ja lyhennyksiä. Vronie ei tuntunut ollenkaan laiskalta mitä on yleensä, ja laukassa sai tehdä paljon pidätteitä ettei se kuskaisi.
Verryttelyn jälkeen jakauduimme kahdelle pääty-ympyrälle ja jatkoimme pidennyksiä ja lyhennyksiä. Jopa pidennykset onnistuivat ja tunnista jäi tosi hyvä mieli. Kuulemma Vroniella voisin startata jonkun helpon B:n ohjelman.

Illalla meillä oli iltaohjelmaa, jossa meille oli järjestetty tietovisa. Tietovisan jälkeen lähdimme ylä-aitan porukan kanssa laskemaan rahojamme, ja päätimme tilata läheisestä pizzeriasta pizzaa. Illalla taisimme käydä nukkumaan jo ennen kahtatoista.

Tiistai-aamuna meillä oli vuorossa estetunti, jolle hepaksi sain tutun Micon. Tunnin aiheena olivat erilaiset linjat ja rytmi, ja osittain saatiin tehtyä ihan hyviä linjoja. Ihan onnistunut tunti siis.



Iltapäivällä olikin sitten odotettu leikkitunti jolle sain Iran. Ira tuntui taas ilman satulaa niin paljon paremmalta, ja kulki paljon pidempiä pätkiä pyöreänä. Leikimme peiliä, tuolileikkiä ja viimeinen pari uunista ulos, sekä laukkasimme ilman käsiä ja temppuilimme. Nauramiselta tai sähläämiseltä ei taaskaan vältytty, joten voin sanoa olleeni yhdellä parhaimmista leikkitunneista. Tein jopa maailmanympärysmatkan Iran selässä ilman pukkeja!





Illalla syötiin paljon karkkia, naurettiin ja kirjaimellisesti huudettiin, sekä kuunneltiin musaa. Kuulemma huudot oli kuulunut vielä yölläkin parkkipaikalle asti..

Keskiviikon aamutunnilla aiheena oli erikoisesteet. Sain ratsukseni taas aika tutun ponin, Vian jolla olen ennenkin hypännyt erikoisia. Tunti sujui todella hyvin lukuun ottamatta paria kieltoa hurjalle okserille jonka alla oli hirvittävä possu.

Iltatunnilla menin Vian täysveljellä Vikkerillä. Työstimme hevosia kahdeksikolla ja harjoittelimme laukanvaihtoja lävistäjien jälkeen. Vikke oli vähän hidas pohkeelle, mutta liikkui kuulemani mukaan kivassa muodossa.



Viimeisenä iltana meillä venähti vähän pitkään ja aamulla herääminen tuntui tuskalta. Sain kuitenkin itseni ja Iran raahattua estetunnille verryttelemään kentälle. Verkkasimme kevyesti kentällä ja siirryimme maneesiin hyppäämään iltapäivän kisaradasta palasia. Ira toimi kivasti ja saatiin hyviä hyppyjä.


Iltapäivän kisoissa Ira kuumui tavallista enemmän ja pörhelsi kokoajan. Verkassa otettiin yksi kielto okserille, koska olihan sen alla ihan hirveän pelottava nalle. Rata oli kuitenkin hyvä, vaikka en saanut aina laukkaa vaihtumaan, sillä en saanut ponia raville tai pidätettä läpi.. no, ehkä ihan positiivinen ongelma Iran kanssa!
Leirin lopuksi oli vielä kartanolla palkintojenjako. Sain puhtaasta radasta violetin ruusukkeen, sekä minut oli äänestetty leirin parhaimmaksi kaveriksi.


Leiri oli kaikenkaikkiaan paras kaikista joilla olen ollut. Ensivuonna mennään Tuulin kanssa varmaankin taas uudestaan!


Kuvista ISO kiitos Saralle, Ainolle ja Klaudialle!  


torstai 30. kesäkuuta 2016

6.Koulukisat 19.6.-16

Koulukisoista onkin kulunut jo jonkin verran aikaa, mutta en ole saanut aikaiseksi kirjoittaa postausta.
Kisa-aamu valkeni sateisena ja viileänä, joten kisat jouduttiin siirtämään maneesiin. Heti radanrakennuksen jälkeen aloimme Kikin toisen menijän kanssa letittämään Kikiä. Letityksen aikana Kiki hyöri ja pyöri, ja tavalliseen tapaansa sitä kiinnosti kaikki muu kuin paikallaan oleminen. Saimme kuin saimmekin ponin letitettyä ja harjattua, joten kerkesin hyvin vaihtaa vaatteeni ja kerrata C:n radan. Viimeistelimme vielä muutaman sykerön, ja laitoimme ponille varusteet selkään.

Verryttelyssä Kiki tuntui hyvältä. Sain kaikki avut kerrankin kunnolla läpi, ja kerettiin verrytellä juuri sopiva aika. Kerrankin siis verkassa onnistuttiin!


Radalla Kiki ei tuntunut niin jännittyneeltä kuin yleensä, mutta jäi hieman pohkeen taakse. Tervehdyksissä onnistuttiin tulemaan jotakuinkin suoraan, mutta muut tiet katsoin turhan huolimattomasti. Tuomarikin olisi kaivannut lisää energisyyttä ja parempaa teiden ratsastusta, sekä huomion kiinnittämistä pyöreyteen laukannostoissa. Kiitostakin kuitenkin tuli, ja prosenteiksi kertyi 62,048, eli meidän parhain tulos tähän mennessä. Luokassa olimme viidensiä.


Hieno pieni poni <3

Ratani jälkeen luovutin Kikin sen toiselle menijälle, ja lähdin itse syömään jotakin ja kertailemaan seuraavaa rataa. Kävin samalla katsomassa missä kunnossa Mico oli, ja aika likaiseksihan se oli itsensä saanut. Päätin harjata Micon ja selvitellä sen häntää ja harjaa ajankuluksi.
Pian Micon toinen menijä tulikin, ja aloimme letittää Micoa. Sykeröistä tuli kerrankin hyviä ja onnistuneita, eikä joka puolelta sojottanut katkenneita kuminauhoja tai lyhyitä jouhia. Laitoimme vielä Micolle varusteet päälle ja lähdin hyvissä ajoin verryttelemään.
Radalta ei oo Micon kanssa mitään hyviä kuvia, joten joudutte tyytymään tähän


Kävelin ensin Micon kanssa maastakäsin muutaman kierroksen, jonka jälkeen kiipesin selkään kävelemään. Otin vähän ravia molempiin suuntiin ja kävelin taas muutaman kierroksen. Mico tuntui hieman jäykältä ja vastahakoiselta, mutta kellon mukaan meillä olisi ollut vielä vartti aikaa verrytellä.
Hetken päästä mulle tultiin sanomaan, että mun täytyisi olla toisessa maneesissa valmistautumassa, koska aikataulu oli edellä, joten otin äkkiä muutaman askeleen laukkaa ja lähdettiin kohti toista maneesia.

Maneesin päädyssä Mico tuntui edelleenkin hitaalta ja jäykältä. Yritin ottaa vielä temponmuutoksia, pysähdyksiä ja muuta käynnissä, mutta se ei enää oikeastaan auttanut.

Radalla kaikki meni vielä enemmän pieleen. Itse jännitin ihan hulluna, Mico kyttäsi tuomaria, peilejä ja talikkoa, eikä kumpikaan meistä keskittynyt olennaiseen. Siitä seurauksena muutamia askellajirikkoja, huonoja teitä ja ihmeellistä vaeltelua. Taaskaan en siis osannut ratsastaa.
Tuomari oli kuitenkin kiltti, ja ärsytystäni laannutti ihan hyvä paperi, jonka alareunaan oli kirjattu prosentit 59.

Tästä on hyvä lähteä eteenpäin, ja onhan ainakin siellä B:ssä käyty.
Seuraavaksi ajattelin toteuttaa kysymyspostauksen. Kysymyksiä voit kysyä kommenteissa alapuolella, tai instagramissa käyttäjätilini @senniauroora kuvassa.

Koulukisojen kuvat: Sara Vornanen
Kuva Micon kanssa: Aino Aulasmaa


tiistai 14. kesäkuuta 2016

5. Näin selviät leiriviikosta

Kesät ovat leirien aikaa, ja siksi päätin kirjoittaa aiheesta postauksen. Joidenkin leirit ovat jo toki olleet ensimmäisellä viikolla, tai ne ovat juuri käynnissä, mutta mielummin tämä postaus myöhään, kuin ei koskaan.

Leirille täytyy pakata-sehän on ilmiselvää. Mutta mitä? Ensikertalaisen voi olla haastava tietää, mitä kaikkea leirille tarvitsee ottaa mukaan.
Laadin eilen itse itselleni listan, johon kirjoitin kaiken tarvitsemani.

Ratsastusleirille mukaan tarvitset:
- Kypärä: joiltakin talleilta kypärän voit saada lainaksi, mutta oma kypärä on hyvä olla.
- Ratsastushanskat: hanskat suojaavat käsiä hiertymiltä.
- Ratsastushousut: jos et omista ratsastushousuja, kannattaa mukaan ottaa esimerkiksi gollege-housut.
- Ratsastusjalkineet: olivat ne sitten saappaat tai jodhpurit, tarviset ne mukaasi.
- Turvaliivi: turvaliivin käyttöä esteillä ja maastossa suositellaan. Jos sinulla ei ole omaa, selvitä voiko tallilta lainata.
- Pari hupparia: jos leiriviikko on viileä, hupparit ovat hyvä vaatetus vapaa-ajalle.
- Paljon t-paitoja: kyllä, t-paitoja saatat tarvita viikon mittaan useita.
- Paljon pitkähihaisia: pitkähihaisetkin tulevat viikon aikana tarpeellisiksi.
- Juoksutrikoot: iltaisin saattaa olla pelejä ja leikkejä, joihin juoksuhousut ovat hyvä vaihtoehto.
- Parit shortsit: jos leiriviikko on lämmin, pitkissä housuissa saattaa olla tukala olla.
- Lippis: lippis kannattaa ehdottomasti ottaa mukaan! Kukaan ei halua auringonpistosta.
- Aurinkolasit: aurinkolasitkin saattavat tulla tarpeeseen.
- Juomapulloja: tarvitset luultavasti tuntien jälkeen vettä, ja omasta pullosta on mukavin juoda.
- Alusvaatteet: jep, tarvitset niitäkin.
- Hygieniatarvikkeet: shampoo, hoitoaine, hammasharja ja hammastahna.
- Pari pyyhettä: luultavasti viikon aikana haluat myös peseytyä, joten pyyhe tulee tarpeeseen.
- Hiusharja: et halua näyttää peikolta, ethän?
- Iso kasa ponnareita: ratsastaessa hiukset täytyy pitää aina kiinni.
- Yövaatteet: yökkäri saattaa tulla tarpeeseen.
- Pussilakanat ja aluslakana: monille leireille pyydetään ottamaan nämä mukaan.
- Makuupussi/peitto: päätä, kummalla sinun on mukavampi nukkua.
- Puhelimen laturi: tätä tulet tarvitsemaan ehdottomasti!
- Kamera: jos omistat kameran, ota se mukaan. Kuvia on jälkeenpäin mukava katsella.
- Karkkia: yleensä leireille saa ottaa omia herkkuja mukaan.
- Juotavaa: voit ottaa myös kotoa juomista mukaan.
- Teoriavihko: yleensä leireillä on myös teoriaa, joten tarvitset vihkon, johon voit kirjoittaa ylös asioita.
- Penaali sisältöineen: kyniä, kumeja, teroitin...
- Uimapuku: usein leireillä mennään uimaan.
- Hieman rahaa: joissakin paikoissa voi olla kioski, karkkiautomaatti tai kahvio, josta voit ostaa pientä purtavaa.
- Kuulokkeet: voit kuunnella musiikkia häiritsemättä muita.
- Takkeja: sateen sattuessa saatat tarvita myös takin ratsastaessasi tai ulkoillessasi.
- Tennarit: vapaa-ajalla on kiva sujauttaa tennarit jalkaan.
- Lenkkarit: saatat tarvita niitäkin.
- Lukematon määrä sukkia: luultavasti sukkasi kastuvat tai likaantuvat jossain kohtaa viikkoa.
- Huonommat vaatteet: useimmilla leireillä on leirikaste, jossa saatat likaantua. Miksi turhaan likaisit hyvät vaatteesi?
- Iloista leirimieltä: muista olla leirillä positiivisen asenteen kera!




Mitä te olette ottaneet leirille mukaan?


maanantai 13. kesäkuuta 2016

4. Hevosia matkan varrelta

Mun lyhyen ratsastushistoriani aikana näitä lempparihevosia on ollut monia, toiset pysyneet menossa mukana pidempään, toiset vain hetkisen.

Mun ensimmäinen lempiponi oli Fiola, joka ei varmaankaan ole kovin yllättävää. Fiolan selässä oli helppo harjoitella keventämistä, ohjaamista ja laukannostoja. Harmikseni en silloin päässyt menemään Fiolalla niin paljon kuin olisin halunnut. Fiola on edelleen tuntiponina Korpikylässä.

Sitten tuli se yksi keväinen Tiistai, kun nimeni perässä listassa luki " Ansis " . Anssia en alkuun jännittänyt yhtään, vaikka sekin oli vähän hankalampi karsinassa. Tykkäsin hirveästi ratsastaa Anssilla, ja meninkin sillä aika usein. Anssi opetti mulle lyhyessä ajassa paljon, ja aika pian Anssijakson jälkeen siirryinkin pois alkeistunnilta vähän kokeneempaan ryhmään.
Anssi lopetettiin keväällä 2014.


Samana kesänä kun paljon Anssilla menin, kävin serkkuni kanssa viikon mittaisella leirillä Kissakulman tallilla. Ainakin mulle leirin taso oli liikaa, ja taisin hidastaa siellä aika paljon muiden menoa. Kuitenkin Kissakulmastakin lemppari löytyi, pullea vanha vuonohevostamma Iita, jonka kanssa pääsin ratsastelemaan muutaman kerran. Nyt en tiedä missä poni tällä hetkellä on, tai onko poni enää elossa.

Syksyllä 2013 olin tarpeeksi kokenut ottamaan hoitoponin. Ihan ykköstoiveena mulla oli Fiola, mutta Fiolalla oli jo kolme hoitajaa, eikä kukaan heistä ollut lopettamassa. Fiolan lisäksi olin ajatellut myös Josea ja Blitziä, sillä niillä oli paikkoja vapaana. Hoitajakokouksessa mulle sitten annettiin Jose, pieni welshponitamma hoitsuksi. Olin ihan tyytyväinen, ja leijuin monta päivää ihan pilvissä uuden hoitoponin myötä. Yli vuoden ajan kävin hoitamassa Josea ahkerasti. Nykyään Jose asustelee edelleen Korpparissa.

Vuoden 2014 puolella mulle tuli ihan hirveä jännitys ratsastustunneilla, pelotti ja hirvitti. Hidastin taas muiden menoa ja hetken aikaa pohdittiin mun siirtämistä takaisin alkeistunneille, onneksi niin ei tapahtunut. Sitten yhtenä päivänä tämä iso rautias hevosruuna astui mun elämään. Patu opetti mulle, että ei kannata jännittää, ja se hoiti jokaisella tunnilla homman niin, että mun itseluottamus kasvoi taas nopeasti takaisin.
Patun hoitamisen päätin aloittaa silloin, enkä koskaan katunut sitä päätöstä. Patun kanssa meillä oli vähän erilainen yhteys kuin kenenkään muun hevosen kanssa mulla oli ollut. En tiedä kuvittelinko vain yhteyden, mutta mulle Patu oli ainakin se "elämäni hevonen."
Patu lopetettiin 15.5.15 jatkuneiden jalkakipujen vuoksi.






Pieni harmaa eestinponi eksyi elämääni vähän sen jälkeen, kuin Patukin. Aluksi menin Kikillä pitkään vain tunneilla, mutta äkkiä kilpailukokemuksen karttuessa mulle uskallettiin antaa se kisoihin. Kiki tuntui heti alkuun kisoissakin mun tyyliseltä ratsastaa, ja tiesin että sen kanssa haluaisin lähteä kehittymään. Syksyllä 2014 nostin käteni pikaisesti pystyyn hoitajakokouksessa Kikin kohdalla, ja päätin antaa Josen pienemmille hoitajlle, mun oli aika lähteä eteenpäin. Kikin kanssa käytiin sitten seuraava vuosi ihan hirveästi kisoissa, välillä kehitystäkin näkyi, mutta harvoin. Loppuvuodesta ruvettiin sitten säännöllisestä kisailusta luopumaan, sillä aloin kasvamaan Kikistä ohi, ja luultiin että kasvaisin vieläkin pidemmäksi. Käytiin vielä yhdissä koulukisoissa tuloksella 60% , ja ajattelin että siihen olisi hyvä lopettaa.
Toisin kuitenkin kävi, en kasvanut siitä enää yhtään, enkä kasvakaan enää. Nyt käydään Kikin kanssa vielä kerran koulukisoissa, nyt pitkän tauon jälkeen poni on alkanut liikkua ihan hyvin. Kikiä olen kohta hoitanut kaksi vuotta, ja aion jatkaa niin pitkään, kunnes lähden opiskelemaan.



Sitten on tietysti tämä tuplavoikko tamma Ira, josta ei voi olla pitämättä. Meidän tarinamme taitaa täällä jo ollakkin toisessa postauksessa, joten en sitä nyt tähän kirjoita.
Vaikka Ira ei ehkä ole kaikkein hienoin, osaavin tai kiltein, on se mun silmissä kaikkein hienoin ja ihanin, juuri omalla tavallaan.


Minkälaisen postauksen te haluaisitte minun toteuttavan?

sunnuntai 12. kesäkuuta 2016

3. Kuulumisia ja muuta


Moikka! Blogin puolella päivittely on jäänyt todella vähäiseksi, mutta yritän nyt kesän aikana saada tämänkin eloon.
Meille Iran ja Kikin kanssa kuuluu hyvää. Molemmat poneista ovat olleet terveinä, ja hommia ovat tehneet hyvällä fiiliksellä.
Keväällä starttasimme Iran kanssa koulukisoissa. Luokkana oli helppo C E.B. Special, joka oli meille sopivan yksinkertainen. Poni toimi aitojen sisässä ihan kivasti, ja prosentteja loppujenlopuksi kertyi 64, 048. Niillä prosenteilla ei aivan sijoille menty, mutta hyvä fiilis oli radan jälkeen, jopa Iralla.
Super Irppa! 

Viikon päästä olisi koulukisat pitkästä aikaa Kikin kanssa. Mennään sama luokka kuin Iran kanssa aikaisemmin menin. Kikin lisäksi menen myös Micolla, mutta helpon B:n.
Kikin kanssa olen päässyt treenailemaan nyt sileällä muutaman kerran. Poni on liikkunut ihan hyvin, paremmin kuin koskaan silloin, kun sillä enemmän menin.


Perjantaina olin puolentoistatunnin koulutunnilla Kikin kanssa. Tunnin aiheena olivat C:n asiat, mutta muutamia muitakin harjoituksia tehtiin. Alkuverryttely tehtiin vapaammin. Alussa Kiki tuntui vähän jäykältä, mutta alkuverryttelyn jälkeen lämpeni ja hommat alkoivat sujua - tai sitten itse lämpenin vasta silloin! Alkuverryttelyn jälkeen jatkettiin lävistäjillä. Aluksi otimme lävistäjällä siirtymisiä ravista käyntiin. Kiki tuntui ehkä hieman kiireiseltä ja malttamattomalta. Aika nopeasti siirryimme askeleenpidennyksiin. Tarkoituksena oli, että tahti ei muuttuisi missään vaiheessa, ei pidennyksessä, eikä sen jälkeisessä ravissa. Tämä onnistui meiltä aika hyvin, ennen Kiki vain lähti kipittämään kun lisää ravia pyysin. Lopputunnista teimme vielä laukkatehtäviä.



Lauantaina oli vuorossa estetunti Iralla. Heti alkuun poni tuntui hitaalta pohkeelle, eikä sitä oikein tuntunut kiinnostavan mikään. Vasta pienillä verkkahypyillä poni heräsi, ja välillä joutui pidättelemään, että hei, ei me olla vielä menossa! Lopputunnista pääsimme hyppäämään meille jo ihan hyvän kokoisia esteitä, ehkä Irmelistäkin vielä esteponi voisi tulla!
Sori huono kuva, lupaan parempia kuvia tunnilta heti kun saan niitä!

Lauantaina oli myös hoitajakokous, jossa muutama hevonen jäi ilman hoitajaa. Itse sitten lupauduin aloittamaan Ellan hoitamisen ainakin kesän ajaksi, katsotaan sitten riittääkö aika kolmelle kun koulut taas alkavat. Ellaa en entuudestaan tunne juurikaan, mutta Ella vaikuttaa mukavalta nuorelta hevoselta!
Huomenna olis luvassa postausta hevosista matkan varrelta, käykäähän kurkkaamassa heti kun julkaisen sen.


MUKAVAA KESÄÄ KAIKILLE!