Meidän tarinamme alkoi viime vuonna Heinäkuun 14. päivä. Menin Iralla estetunnilla ja sanoin voisivani hypätä sillä uudestaankin. Siitä kaikki sitten alkoi.
" En ehkä osaa sulle puhua, jos annetaan ajan kulua "
Siitä päivästä lähtien yhä useammin ja useammin listassa nimeni perässä luki Iran nimi.
Alkuun jännitin ja välillä jopa pelkäsin Iran hoitamista. Yleensä jouduin pyytämään jonkun avuksi ja monesti ajattelin etten koskaan voisi aloittaa ponin hoitamista koska pelkäsin niin paljon.
Tykkäsin kuitenkin aina ratsastaa Iralla. Poni sai minut aina hymyilemään viimeistään tunnin päätteeksi.
Tuli syksy, ja opettajani vaihtui. Iralla meneminen ei kuitenkaan loppunut, päinvastoin se joulua kohden runsastui. Opin hiljalleen luottamaan Iraan, mutta jännitin silti arkisia asioita: riimun laittamista kaulalta päähän, satulan laittoa...
Silti kuitenkin haaveilin usein uskaltavani joskus hoitavani Iraa, sillä taisin olla jo ainakin hieman rakastunut poniin.
" Hullu sä et ole mutta juuri nyt on vaikeaa "
Tammikuussa starttasimme ensimmäisissä harjoituskisoissamme, ja vain hetki kisojen jälkeen tein päätöksen aloittaa Iran hoitaminen.
" Emme saa hylätä toisiamme, entä jos sittenkin rakastumme?
| (c) Leea Kohonen |
Alkuun jännitin Iran hoitajanakin myös Iran hoitamista. Hiljalleen kuitenkin aloin luottamaan Iraan. Sain opettajilta monia hyviä vinkkejä Iran suhteen ja homma alkoi hetkittäin toimia.
" Lupaan olla sun, kun päivä kääntyy iltaan ja pöly laskeutuu "
![]() |
| (c) Aino Ihalainen |
Alettiin sitten enemmän käymään Iran kanssa kisoissa. Mentiin estekisoissa pikkuluokkia ja koulukisoissa C:tä. Puhtaita ratoja ja pari sijoitustakin tarttui matkaan, hylkäämisiltä vältyttiin. Samalla rupesin käymään itse enemmän tallilla ja lähes joka päivä kun Ira tunneille meni laitoin sen kuntoon -ja niin teen edelleen. Opin luottamaan Iraan, ja Ira ehkä jopa minuun.
Joskus joku aikuinen mulle sanoi, että se taitaa olla sun paras kaveri kun sitä voit noin vain halata. Ja se juuri Ira taitaa ollakin, mun paras kaveri.
![]() |
| (c) Jutta Sihvola |
Kevät tuli ja Iran kanssa puuhastelu alkoi sujumaan jo rutiinilla. Aloin odottamaan aina Iran näkemistä ja aina halusin ensimmäiseksi tallilla käydä sen luona. Edelleenkin autoin Iran kuntoonlaitoissa ja monet lapset ihastelivat sitä kuinka uskalsin käsitellä Iraa. Aina oli vain todettava heillekin, että asiat eivät ihan aina ole olleet näin ja mekin ollaan niiin paljon harjoiteltu.
" Yksi pieni elämä, suuri valo sisällä. Katson hiljaa nukkuvaa, katson lohdun kantajaa. "
Olen oppinut Iralta ihan hirveästi kaikesta. Ira on opettanut mitä on käsitellä vähän haastavampaa tammaa isolla T:llä, mitä on ratsastaa joskus pohkeelle hidasta ponia, mitä on käskeä jännittynyttä ponia tuomaripäätyyn. Ja ehkä kaikkein tärkein: Mitä on hevosen ja ihmisen välinen ystävyys.
" Olit vaara liian suuri kiertää, liian houkuttava ohittaa. "
| (c) Sara Vornanen |
Nyt meillä Iran kanssa menee hyvin. Menen Iralla nyt ehkä vähän vähemmän, koska mun täytyy oppia menemään erilaisilla hevosilla jos aion hakea tulevaisuudessa ratsastuksenohjaajaksi. Iraa kuitenkin monta kertaa viikossa hoidan.
![]() |
| (c) Aino Ihalainen |
Hassua, että me ollaan nyt tultu tähän. Alunperin ennen joulua etsiskelimme mulle isompaa hevosta esteille isompiin luokkiin, mutta kaikki päätyikin Iraan. En olisi ehkä koskaan uskonut tätä jos joku olisi mulle tullut sanomaan että hei, sun tuleva hoitoponi on Ira. Toisin kuitenkin kävi, mutta mitään en vaihtaisi pois!
| (c) Sara Vornanen |
Ja tämä kuva on tässä vain koska Kasa halusi :D
(c) Sara Vornanen
|

















